BlogiAntti Iiskola 12.02.2024

Pappi, lukkari, talonpoika… promptaaja? – tekoälykästä luovuutta

Luovat sisällöt Luovat sisällöt Tekoäly Uudet teknologiat

Onko luovien sisällöntuottajien aika ohi? Varastaako tekoäly työpaikkamme? Kirjoittaako tekoäly jatkossa tämänkin blogin? Dagmarin luovan johtajan Antti Iiskolan mielestä sisällöntuottajien ei kannata olla huolissaan – ainakaan vielä, mutta pikkuisen on hyvä jännittää.

Citius, altius, fortius – communiter*

(Citius, altius, fortius – communiter – eli ”nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin – yhdessä” on olympialaisten uusi motto)

Ei ole kahta kysymystä siitä, etteivätkö generatiiviset tekoälyt ja koneoppivat kielimallit olisi jo mullistaneet maailmaa perustavalla tavalla. Vasta muutama vuosi sitten tekoälyn tuottamat kuvat olivat painajaismaisia, koirankasvoisia hallusinaatioita, mutta nyt esimerkiksi Adobe Photoshopissa on mahdollista tuottaa fotorealistisia kuvia missä tahansa resoluutiossa vain muutamalla sanalla – ja myös suomeksi!

Adobe Fireflyn tuottama kuva.
Prompt:”bloggaaja kirjoittamassa blogitekstiä tekoälystä” – lisätty läppäri – suu korjattu – silmälasit korjattu – epämääräinen kahvikuppi poistettu etualalta.

ChatGPT kirjoittaa jo nyt suuren osan liikemaailman sähköposteista, presentaatioista ja sosiaalisen median postauksista. Onko tässä jotain väärää? Emmekö saisi hyödyntää tekoälyn suomia mahdollisuuksia?

Saamme. Ja meidän pitää. Se on mielestäni jo suorastaan vaatimus, että kaikessa liiketoiminnassa – mutta erityisesti markkinoinnissa ja sisällöntuotannossa – pysytään tässä(kin) asiassa aallon harjalla. On kuitenkin hyvä pysyä sopivan kriittisenä liiallista hypeä kohtaan. Tekoäly ei ole viisasten kivi, jolle voi ulkoistaa kaiken.

Joku, joka on minun kanssani asiasta puhunut, saattaa nyt olla jo hiukan hämmentynyt, että minä, tekoälyn puolestapuhuja ja ns. early adaptor sanon näin, mutta antakaapa kun selitän hiukan tarkemmin.

Tekoäly on hyvä renki. Isännäksi sen ei ehkä ole hyvä päästä. Alun perin sanonta ”hyvä renki, huono isäntä” on kuvannut tulta: kun se on hallinnassa, tuli on erinomainen työkalu, apulainen ja joskus jopa elintärkeä lämmönlähde.

Mutta irti päästessään sillä on massiivinen tuhovoima.

Midjourneyn tuottama kuva.
Prompt: ”artistic rendition of AI as fire, burning the world” – suttuinen ”teksti” poistettu Photoshopissa.

Tekoälyn ”luovuuden” rajat

Tekoäly on parhaimmillaan silloin, kun sitä käytetään ihmisen apulaisena. Seulomassa suurista tietomassoista olennaiset osat, tuottamassa suuria määriä versioita mainosteksteistä, tai sparrauskaverina ideoinnissa, mutta kokonaisvastuuta sille ei kannata antaa. Tekoälytekstin – varsinkin suomenkielisen – tunnistaa vielä melko helposti. Sen lisäksi, että lauserakenteet saattavat olla kömpelöitä ja muistuttaa englannin vastaavia, ainakin ChatGPT käyttää surutta monia englannin idiomeja suoraan suomeksi käännettynä, ellei sitä erikseen pyydä niitä välttämättään. Ja erityisesti vähänkään taiteellisemmassa tekstissä (laulunsanat, runot) ChatGPT hallusinoi kieleen ihan uusia sanoja, eikä erityisen onnistuneesti.

Se siis yrittää ”luoda uutta”, mutta ei siihen itsenäisesti kykene. Syy tähän löytyy käytetystä tekniikasta. Monen tekstuaalisen tekoälyn, myös ChatGPT:n pohjalla on koneoppimisalgoritmi Large Language Model (LLM), ”suuri kielimalli”, neuroverkko, joka tuottaa tekstiä käytännössä todennäköisyyksien pohjalta.

Eli hiukan kärjistäen, se on lukenut massiivisen määrän tekstiä, ja sille on opetettu kunkin tekstin tarkoitus, aihepiiri sekä muita vastaavia lajittelua auttavia tietoja. Tekstiä tuottaessaan se aloittaa jostain sanasta ja sitten ”ennustaa”, mikä olisi todennäköisin seuraava sana annetun promptin mukaisessa tekstissä.

Piiri pieni pyörii

Edellä mainitun perusteella nohevampi jo huomaa perustavanlaatuisen rajoitteen tekoälyn toiminnassa: jos se etsii tilastollisesti todennäköisintä sanaa, se kierrättää olemassa olevaa dataa, eikä voi mitenkään kehittää mitään uutta.

Se on käytännössä opetusaineistonsa vanki.

Ennustettava teksti ei tietenkään aina ole huono asia. Suurin osa sisällöstä, jota kulutamme, on tavalla tai toisella derivatiivista. Työsähköpostin on syytä noudattaa (kirjoittamattomiakin) työelämän sääntöjä, uutiset ja tiedotteet toimivat parhaiten oikean mallin mukaan tehtyinä ja jopa laulujen sanat noudattavat usein säännönmukaisia malleja.

Lisäksi me ihmiset tykkäämme siitä, että asiat ovat tutun oloisia. Siksi elokuvien jatko-osat menestyvät ja streamaus-listoilla viihtyvät toisiaan muistuttavat biisit, jotka kierrättävät samaa neljän soinnun kaavaa.

Tekoälykin siis tuottaa pastisseja jo olemassa olevasta sisällöstä.

Entä jos se ei riitäkään? Miten tätä voi kiertää? Luovuudella. Kun mukaan yhtälöön tuodaan ihminen, jolla on mielikuvitusta, voidaan pakottaa tekoäly esimerkiksi yhdistämään asioita, joita ei ole aiemmin yhdistetty.

Entä, jos yhdistetään ekaluokkalaisen kirjoitustyyli ja Stephen Kingin juonikuvio? Mitä jos sähköpostin olisikin kirjoittanut naapurin kissa?

Miltä kuulostaisi Edgar Allan Poen runo nelipolvisena trokeena? Näitä luodessa tekoälyn algoritmi ”joutuu koville”, mutta se pyrkii toimimaan ohjeistuksen mukaisesti. Lopputuloksena voi olla roskaa, tai sitten jotain ihan uutta.

Midjourneyn tuottama kuva.
Prompt: ”Stephen King as a 7-year-old school girl, realistic photgraph, selfie camera”

Meidän on parempi myös jatkaa uuden luomista. Hiukan kärjistäen: jos annamme tekoälyn tuottaman sisällön ottaa liikaa valtaa, päädymme pian pirulliseen kehään, jossa tekoäly oppii tekoälyn kirjoittamasta sisällöstä, ja pian se pienikin mahdollisuus uuteen, luovaan sisältöön on mennyttä.

Don’t worry, be happy

On hyvä, että tekoäly vähän jännittää.

Ja on hyvä, että tekoälylle asetetaan rajoja ja sen käyttöä esim. turvallisuussovelluksissa suitsitaan. Mutta vielä tässä kohtaa ei – ainakaan minun mielestäni – sisällöntuottajien tarvitse olla huolissaan.

Ihmistä tarvitaan vielä luultavasti pitkään seulomaan tekoälyn tuottamasta, pääasiallisesti tauhkasta käyttökelpoiset osat ja muotoilemaan niistä toimivia kokonaisuuksia. Mutta tässä rengin roolissa tekoäly on erittäin hyödyllinen.

Haluatko jutella tekoälystä tai selvittää, olisiko siitä mahdollisesti hyötyä myös teille? Juttelen asiasta mielelläni lisää!

Kirjoittaja

Antti Iiskola

Creative Director

antti.iiskola@dagmar.fi

+358408483830

Antti johtaa luovaa tekemistä, opiskelee tekoälyä ja jahtaa aina sitä parasta ideaa. Vapaa-aikanaan hän joko roikkuu kitaran ja mikrofonin varressa, nysväilee retropelien ja -koneiden parissa tai uppoutuu pop-kulttuuriin ja tiededokkareihin.